Kuulumisia

Viime aikoina on tullut kirjoitettua vähänlaisesti. Nyt kuitenkin työ-/opiskelu-/muuttokiireet alkavat helpottamaan, joten uusia postauksia tulee toivottavasti jälleen hieman tiheämpään, kun on enemmän aikaa kirjoittaa. Tosin en tiedä tapahtuuko Duken elämässä lähiaikoina mitään erityistä, josta saisi juttua aikaiseksi.

Meidän pieni poika on jo iso. Ainakin fyysisesti. Henkisesti se on vielä leikkisä pentu, jolle maailma on uusi. Duken paino on nyt jo 8kg. Säkää Dukella on 40,5cm eli saamme unohtaa näyttelymenestyksen. Parissa näyttelyssä olisi kuitenkin tarkoitus pyörähtää, muttemme niistä menestystä odota liian suuren koon vuoksi. Agilityn harrastamista suuri koko ei onneksi estä. Agilityryhmään olisi tarkoitus saada Duke ensi syksynä. Ennen sitä Duken pitäisi saada uskomaan, että meitä kannattaa totella, vaikka muita koiria onkin lähellä. Ulkoillessa tuntuu, että Duke on alkanut miettimään tarkemmin mihin pissaa. Se ei vielä kuitenkaan nosta jalkaansa, paitsi joskus harvoin toisten urosten seurassa esimerkin perässä.

Tosiaan olemme myös muuttaneet. Nyt meillä on myös omaa pihaa, mistä Duke on pitänyt paljon. Se on saanut vapaana olla siellä ja ihan hyvin se pysyi omalla pihalla noin kuukauden, mutta nyt se lähtee tutkimaan naapureiden pihoja eikä aina halua/pääse takaisin. Keväällä aitaamme pihan, jotta Duke voi olla ulkona kohtalaisen vapaasti ja aita luultavasti auttaa myös säilyttämään naapurirauhan. Luultavasti lumien sulettua naapurien narttukoirat ovat jo niin vastustamattomia, että Duke saattaa lähteä kyläilemään, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Aita on hyvä myös marsujen vuoksi, ettei ne pääse pitkälle, jos sattuvat lipeämään käsistä. Niille hankitaan myös oma pienempi aitaus, että saavat viettää kesällä paljon aikaa nurmea syöden. Tälläinen olisi suunnitelmissa hankkia marsuille, mutta pitää vielä käydä paikan päällä katsomassa, että onhan se hyvä. Duke tulee nykyään hyvin juttuun marsujen kanssa ja toisinpäin. Toisinaan olen yllättänyt Popyn ja Duken vaihtamassa suukkoja kalterien välistä. Bianca ei ole Dukesta yhtä kiinnostunut.

Joulu meni, vuosi vaihtui ja Duke täytti ½ vuotta!

Kylläpä viime tekstistä on kulunut aikaa, melkein kuukausi. Jatkan siitä mihin jäätiin ja pitää laittaa nyt tekstejä useammin, että Duken viimeisen kuukauden kohokohdat tulevat korjatuksi. Eli nyt ensimmäisenä siis juttua siitä, miten meillä sujui aika joulusta vuoden vaihtumiseen.

Vietimme tämän joulun Muhoksella, jossa olimme pari yötä. Duke oli ensimmäistä kertaa meille tulon jälkeen yötä jossain muualla kuin kotona, mikä kieltämättä jännitti etukäteen. Yöt menivät kuitenkin hyvin, tosin se heräsi jouluaamuna jo kukonlaulun aikaan kun kinkunpaistaja hääräsi keittiössä, joten meidänkin piti herätä viemään Duke ulos. 

Maalla on mukava käydä kun Duken voi pitää vapaana. Se ei kovin kauas lähde irti ollessaan. Tämä ominaisuus, mikä on ilmeisesti paimenkoirille ominaista, on todella iso plussa. Oulussa emme kuitenkaan voi sitä pitää vapaana kuin lähinnä shelttilenkeillä, ettei se vaan jäisi auton alle tms. Kävimme myös hieman kävelyllä, eikä Duke välittänyt lähistöllä kuuluvista koirista paria vastahaukkua kummemmin. Yhden kävelylenkin aikana tiellä tuli vastaan hevonen ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Duke oli näin lähellä tekemisissä hevosen kanssa. Hevonen oli jännä ja sen mukaan se olisikin saattanut mennä ainakin jonkin matkaa, jos ei olisi kielletty.

Päivällä Duke tapasi paljon uusia ihmisiä, joista moni oli pieni lapsi. Lasten kanssa Duke osasi käyttäytyä aika rauhallisesti vaikka yksi pikkuinen tuli useasti yllättäen tekemään lähempää tuttavuutta. Duke pääsi myös leikkimään ennestään tutun Hiro-koirakaverin kanssa. Duke sai myös maistella joulupöydän antimia (maksalaatikkoa, puuroa, vähän kinkkua) sekä sai myös oman maksa"piparin". Lahjaksi Duke sai oppimispelin, aktivointipuruluun, jouluisen puruluun sekä mäyräkoiran näköisen kumisen vinkulelun.

Joulupäivänä Duke täytti puoli vuotta (26viikkoa). Painoa oli 7,3kg ja säkää 37cm. Dukella oli puolivuotiaana siis shetlanninlammaskoirauroksen ihannesäkäkorkeus, joten toivottavasti se ei enää hirmuisesti kasva korkeutta. Rotumääritelmä sallii vielä 2,5cm:n kasvun, joten jos Duke yli sen meinaa kasvaa niin meidän täytyy alkaa hyvästelemään näyttelyharrastusta. Luulisin, että kasvua tulee vielä 1-3cm lisää tuohon, mutta taitaa olla aika yksilöllistä shetlanninlammaskoirilla tuo kasvaminen. Duken isä on 39cm, joten voisi olettaa Dukesta tulevan suunnilleen saman kokoinen. Mielestäni Duke on "miehistynyt" viime aikoina, eli sirous vähentynyt ja siitä on tullut jykevämpi. Duke nostaa jalkaa nykyään jo silloin tällöin, kun on ensin ottanut toisilta uroksilta mallia. Karvakin on selkeästi alkanut kasvamaan pituutta.

Vuoden viimeisenä päivänä Duke oli hieman hermostunut raketeista. Onneksi meillä oli kylässä kaksi Duken koirakaveria, jotka saivat Duken huomion kiinnittymään muuallekin kuin paukkeeseen. Koirakaverit olivat myös hyvin rentoja rakettien paukkuessa, joten ehkä nekin auttoivat hieman esimerkillään. Laitoimme Duken kaulaan huivin, johon olin suihkutettu feromonisprayta. Olemme käyttäneet sitä Duken autopelon lievittämisessä ja siinä se on toiminut hyvin ja niin se toimi nytkin. Duke oli selvästi rauhallisempi feromonia sisältävä huivi kaulassaan. Vuosi vaihtui siis lopulta erittäin hyvin, eikä Duke näyttänyt saavan mitään kammoa raketeista.

Tähän asti Duken teksteissä on ollut tunniste "koiranpentu", mutta tästä eteenpäin kyseinen tunniste jää pois. Ei tuo ole enää niin pentumainen vaikka ihan pentu vielä onkin. Tästä eteenpäin vuoden ikään asti tunnisteeksi tulee "koira 6-12kk".

Maksanamit

Dukea palkitaan lähinnä itse tehdyillä maksanameilla. En ole enää löytänyt sivustoa, jolta reseptin alunperin löysin, mutta kiitokset näiden namien kehittelijälle. Mielestäni näin saa valmistettua kohtalaisen helposti suuren määrän edullisia, maistuvia ja lisäaineettomia herkkuja koiraystäville. Miksei näitä ihminenkin voisi maistaa, sillä ainesosissa ei ole mitään kummallista, mutta me emme ole itse näiden maistuvuutta testanneet. Antamamme namit ovat kohtalaisen pieniä ja normaalilla kulutuksella tämä määrä onkin riittänyt pariksi kuukaudeksi.

Ainesosat

• 400g jauhettua maksaa
• 4 kananmunaa
• 2dl perunajauhoja/maissitärkkelystä

Ohjeesta tulee uunipellillisen verran maksanameja. Laita uuni lämpiämään 200 asteseen. Sekoita aineet keskenään ja levitä leivinpaperille. Paista n. 20min. Paloittele halutun kokoisiksi paloiksi ja laita vielä uunin jälkilämmölle kuivahtamaan. Itse kuivaan niitä hetken (½-1h?) 50-asteisessa uunissa välillä käännellen, ennen kuin sammutan uunin ja jätän ne vielä sinne, silllä haluan maksapaloista kohtalaisen kuivia (aika pehmeiksi jäävät näinkin). Uunin luukun tulee olla raollaan kuivaamisen ajan. Koska nameja tulee paljon ja niiden säilyvyys on rajallinen (huoneenlämmössä pari päivää), laitan namit pakkaseen. Sieltä sitten niitä nostellaan sulamaan tarpeen mukaan. Näin joulun alla otimme paistetusta levystä piparkakkumuotilla Dukelle pari omaa maksa"piparia".

Duke sekoaa jo taikinan teon aikana, joten se ei pääse keittiöön näitä tehdessä. Kuivauksen aikana se menisi uuniin, jos emme sitä estäisi. Tarkkana siis, ettei vain satu vahinkoja. Seuraavan kerran näitä tehdessä taidan laittaa myös jauhelihaa taikinaan, koska sekin on Duken herkkua.

2. match show

Viime lauantaina oli Duken toinen match show. Minä olin jälleen handleri ja M oli kannustusjoukoissa. Aamulla noustiin Duken kanssa aikaisin syömään aamupalaa, että ruoka ehtisi hyvin sulamaan ennen mätsäriin lähtöä. Duke kun melkein aina oksentaa autossa, jos syönnistä ei ole kulunut reilusti aikaa. Ennen lähtöä kävimme myös hieman kiertelemässä ulkona, ettei mätsärissä Dukella olisi enää niin paljon intoa ja energiaa. Alkoi tosin hieman kauhistuttamaan, että mitä tuosta mätsäristä oikein tulee, koska Duke ei ulkoillessa ensimmäiseen puoleen tuntiin ottanut kontaktia lainkaan.

Tämä match show järjestettiin porrastetusti, koska kehiä oli vain yksi. Tämä sopi meille hyvin, sillä Duke innostuu hälinästä ja koirapaljoudesta. Hyvähän sen on oppia myös sellaisessa olemaan, mutta harjoittelun tässä vaiheessa on parempi, ettei häiriötä ole aivan liikaa. Menimme paikalle noin puolta tuntia aikaisemmin, jotta Duke ehtisi tottua paikkaan.

Pieniä pentuja oli paikalla paljon enemmän kuin ensimmäisessä match showssa, yhteensä 26. Shetlanninlammaskoirat olivat hyvin edustettuina, Duken lisäksi oli viisi muuta shetlanninlammaskoiraa. Meidän vuoro oli noin puolessa välissä. Ensimmäinen kierros meni kuitenkin paljon paremmin, kuin osattiin odottaa. Duke käveli hienosti, seisoi hyvin, eikä istunut pöydällä ollessaan. Se ei meinannun suosiolla antaa hampaita katsoa, joten sitä pitää vielä harjoitella. Minä ja M emme sitä voi harjoitella, sillä meidän niin tehdessä se aukaisee aina suunsa, joten täytyy pyytää muita sitä harjoittelemaan. Saimme sinisen nauhan, mutta M oli sitä mieltä, että meillä meni niin hyvin, että olisi voinut punainenkin tulla. Olimme todella ylpeitä pikkuisestamme, tästä on mukava jatkaa harjoituksia kun tietää, että edistystä tapahtuu.

Sinisten kehässä Duke ei oikein malttanut keskittyä, joten se ei mennyt yhtä hyvin. Emme sijoittuneet. Huono keskittyminen selvisi kun kehän jälkeen menimme pihalle, Dukella oli ollut aikamoinen hätä päästä tarpeille. Kuten yllä olevastakin kuvasta näkee, Dukella toisinaan nousee häntä innostuessa. Tämähän ei ole rotumääritelmän mukaista, jossa lukee "saa nousta koiran liikkuessa, mutta ei koskaan selkäviivan yläpuolelle". Mukavaahan se on, että Duke on innoisaan esiintymisestä (ja monesta muustakin asiasta), mutta jospa tuo hännän nousu jäisi tulevaisuudessa vähemmälle. Ehkä karvojen kasvettua hännällä on jo sen verran painoakin, ettei Duke enää sitä noin nostele. Koska Duke ei palkintoa mätsäristä saanut, annoimme sille kotona uuden mieluisan puruluun lohdutuspalkinnoksi. Seuraava match show on kolmen viikon päästä. Pitää sitä ennen harjoitella varsinkin ulkona, jossa häiriötä on enemmän. Kotona harjoittelu sujuu jo erittäin hyvin. Olemme päättäneet, että seuraavassa mätsärissä M kokeilee handlerina oloa.

On lunta tulvillaan...

Viikon aikoina on satanut hirveästi lunta. Viime viikollakin taisi joka päivä tulla jonkin verran lisää ja välillä lunta on pyryttänyt ihan kunnolla. Eräänkin kerran kun olemme aika pikaisesti pyörähtäneet ulkona, on uusi lumi jo kerennyt peittää lähtöjäljet pihasta. 

Lunta alkaa olemaan jo sen verran korkeissa kinoksissa, että Duke joutuu kehittelemään uuden strategian tarpeiden teossa. Tähän asti se on mennyt tekemään tarpeet metrin jos toisenkin päähän tieltä, mutta ei ole enää kovin käytännöllistä, jos se alkaa uimaan lumessa useita kertoja päivässä. Näyttääkin aika omituiselta, kun se ei pysty edes kyykistymään korkeassa hangessa. Eikä oikein itselläkään tee mieli kömpiä hangessa kaiken aikaa. Emme nyt parina päivänä ole sen mukana hankeen enää menneet ja pissatusreissut ovat venyneet todella pitkiksi, kun tuo ei haluaisi penkan reunalle mitään tehdä. Kehuja onkin tullut vain käytännöllisestä käyttäytymisestä.

Toinen juttu on karvoihin kerääntyvä lumi. Miten sen saa pois? Se tarttuu niin tiukasti, ettei se rapsuttelemalla lähde. Hiustenkuivaajalla? Kävimme viime viikonloppuna Duken ja koirakavereiden kanssa metsälenkillä ja loppumatkasta Duke oli kerännyt turkkiinsa aikamoisen saaliin lumipalloja.

Kuvilla ja tekstillä ei ole mitään yhteyttä. Kunhan tänään vain köllöteltiin ja testattiin kännykän uutta kuvaohjelmaa.

Kuulumisia ja suunnitelmia

Ensi viikon lauantaina olisi jälleen mätsäri. Asioita on harjoiteltu, muttei niin paljoa kuin olisin toivonut. Onneksi vielä on kuitenkin reilu viikko aikaa, jospa siinä ajassa saisi ihmeitä aikaan. Ainakin pitää ulkona harjoitella, jospa siellä sattuisi sopivasti muita koiria häiritsemään Duken keskittymistä niin tilanne vastaisi paremmin oikeaa. Taidamme käydä Duken kanssa ulkoilemassa ennen seuraava mätsäriä, ettei sillä olisi niin mahdottomasti virtaa innostua kaikesta. En vieläkään odota menestystä mätsärikäynniltä, kunhan paremmin menisi kuin viimeksi.

Itsenäisyyspäivänä Duke pääsi jälleen tekemisiin Yodan (mainitaan tässä) kanssa. Tällä kertaa Duke oli jo Yodaa isompi. Niillä kahdella pojalla on aina vauhdikkaat leikit. Juoksivat ympäriinsä sekä sisällä, että ulkona. Duke osaa olla myös aika hurjan näköinen painiessaan. Duken lempileikki on ilmeisesti hippa, varsinkin kun tuota vikkelää nelijalkaista ei meinaa saada enää kiinni. Duke usein nappasi Yodan luun, jotta sai sen jahtaamaan itseään. Kaiken sen hauskanpidon jälkeen Duke oli aivan poikki kun kotiin päästiin.

Duke hyppäsi tällä viikolla syliini nojatuoliin käsinojan ylitse, vaikka sillä on korkeutta noin 65cm! Olin aivan ihmeissäni miten se siinä onnistui, mutta tuo onnistuu muutenkin fyysisesti ihmeellisiltä tuntuviin suorituksiin. Duke on hyvin ketterä ja se kyllä jaksaa touhuta. M ja minä olemme kiinnostuneita agilityn harrastamisesta ja toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että Dukelle laji sopisi. Ainakin katsomon puolella se on innostunutkin siitä. Ensi kesänä olisi tarkoitus alkaa kokeilemaan miten agility Dukelle maistuu.

Marsuille uutta heinää

Kävimme agrimarketista hakemassa Dukelle joululahjan sun muuta ja huomasimme, että jyrsijöille suunnattu tarjonta oli laajentunut sitten viime käynnin. Aiemmin olemme hakeneet marsujen purut agrimarketista, koska sieltä sitä saa 20 kilon säkin alle kympillä. Ensin silmään pisti erityisesti pieneläimille tarkoitettu pienissä paketeissa oleva puru, jonka kilohinta oli kalliimpi kuin normaalisti ostamamme puru, joka on ilmeisesti tarkoitettu hevosille.

Sitten huomasimme kani+jyrsijä-heinän. 8kg:n säkki "kotimaista, ravitsevaa ja maistuvaa heinää". On edullisempiakin teitä hankkia heinää, mutta kohtalaisen hinnan myötä kiinnostuimme tuotteesta. Heinässä ei kuulemma ollut lainkaan säilöntäaineita, kuten hevosille tarkoitetussa heinässä, se oli vain kuivattu. Olimme kiinnostuneita heinän laadusta, sillä olkia meidän tyttömme eivät syö. Myyjä viilsi auki yhden pakkauksen ja saatoimme todeta näkevämme vain heinää, emme olkia. Säkki lähti matkaan. Kirjoittelen myöhemmin lisää miten heinä on maistunut.

Koirapuisto

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Menimme aika myöhään eli vasta pimeän tultua, mutta puistossa oli silti muutama koira. Pyörähdimme ensin pienten puolella, jossa oli vain yksi koira. Isojen puolella olevat koirat olivat suunnilleen Duken kokoisia ja siellä oli myös Dukelle ennestään tuttuja koiria, joten siirryimme pian sinne. Aluksi Duke touhotti menemään meistä välittämättä (tai meitä kartellen). Kännykällä yritettiin ottaa kuvia, mutta suurimmasta osasta ei saanut mitään selvää, koska oli pimeää ja kohde pieni ja nopeasti liikkuva. Tässä kuitenkin yksi, josta voi sentään jotain erottaa.

Otimme mukaan paljon maksanameja, joita Duke sai kun meidän luokse tuli käskystä tai käskemättä. Dukellahan on taipumus vältellä meitä kun se on vapaana. Ilmeisesti se kuvittelee kaiken hauskan loppuvan kun meidän läheisyyteen joutuu. Yritimme tätä kuvitelmaa häivyttää sen päästä. Lopulta kun sen hihnaan jälleen laitoimme, annoimme palkkioksi pienen kourallisen maksanameja. Kumma kyllä, hihnaa laittaessa se istuutui odottamaan hihnaa, kuten kotona on tapana tehdä. Ehkä sekin jo halusi kotiin. Kotimatka meni huulia lipoen ja meitä tuijottaen, joten pikkuherra ei vielä tällä reissulla saanut tarpeekseen maksanameista. Näyttäisi melkein, että mitä enemmän se niitä saa, sitä enemmän se niitä himoitsee.